Karjatalous on vastuussa 14,5 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöistä FAO:n mukaan (Tackling Climate Change Through Livestock -raportti, 2013). Tämä luku ylittää koko maailman liikennesektorin (14,3 %). Karjan ruoansulatuksesta peräisin oleva metaani, karjajätteestä vapautuva dityppioksidi (N2O) ja metsänraivauksen aiheuttama CO2 laidunmaaksi ja rehuksi ovat kolme päälähdettä. Mutta tehotuotannon vaikutus ulottuu kuitenkin paljon kasvihuonekaasupäästöjen yli: siihen kuuluvat vesien saastuminen, valtava maa- ja vesienkulutus, biodiversiteetin väheneminen, massiivinen antibioottien käyttö ja eläinten hyvinvoinnin heikkeneminen.

Kuinka päästöt jakautuvat eri karjaeläinlajien kesken

Kaikki kasvatetut eläimet eivät vaikuta päästöihin yhtä paljon. Naudat (maito- ja lihantuotanto): vastuussa 65 prosentista karjasektorin kokonaispäästöistä. Naudan ruoansulatuksesta peräisin oleva metaani (ns. märehtimisprosessi) on pääasiallinen lähde – jokainen lehmä tuottaa vuosittain noin 100–120 kg metaania. Siat: noin 9 prosenttia sektorin päästöistä, pääasiassa jätteestä ja rehuntuotannosta. Siipikarja: noin 8 prosenttia sektorin päästöistä; päästöt tuotettua proteiinikiloa kohti ovat paljon alhaisemmat kuin naudoilla. Pienet märehtijät (lampaat ja vuohet): noin 6 prosenttia sektorin päästöistä. Vesiviljely: vaihtelee suuresti lajin ja järjestelmän mukaan (lähes nolla simpukoilla, korkea intensiivisesti viljellyillä trooppisilla katkarapuilla). Siirtyminen naudanlihasta siipikarjaan vähentää karjasektorin päästöjä huomattavasti enemmän kuin siirtyminen "kestävämpiin" naudanlihantuotantojärjestelmiin.

Vesien saastuminen: jäte ja nitraatit

Tehotuotantolat tuottavat valtavia määriä karjajätettä (lanta ja liete): yksittäinen tehotila, jossa on 1 000 nautaa, tuottaa jätettä vastaavan määrän kuin kaupunki, jossa on 20 000–30 000 asukasta – mutta ilman pakollista käsittelyä, jonka kaupunkien jätevedet käyvät läpi. Kun tämä jäte levitetään pelloille enemmän kuin maaperä pystyy imemään, tai kun se valuu pintavesiin, se aiheuttaa: jokien ja järvien rehevöitymisen (leväkukinnot, jotka kuluttavat kaiken hapen ja tappavat vesieläimet), pohjaveden saastumisen nitraateilla (Italiassa monet Po-laakson alueet ylittävät pohjaveden nitraattipitoisuuksien lailliset rajat karjatiheyden vuoksi) ja maaperän happamoitumisen ammoniakista. Po-laakso on Euroopan alue, jolla on korkein karjatiheys ja yksi korkeimmista PM2,5-ilmansaasteista, mikä johtuu osittain maatalouden ammoniakkipäästöistä.

Antibioottit tehotuotannossa: aikapommi

73 prosenttia maailmanlaajuisesti käytetyistä antibiooteista kulutetaan eläinten kasvatuksessa. EU:ssa niiden käyttö kasvun edistäjinä on ollut kielletty vuodesta 2006 lähtien, mutta ennaltaehkäisevä käyttö (ei sairaiden eläinten hoitoon, vaan sairauksien ehkäisyyn ahtaissa olosuhteissa) on edelleen yleistä. Ongelma: bakteerit, jotka altistuvat jatkuvasti pienille antibioottiannoille, kehittävät geneettisen resistenssin. Nämä resistenssigeenitlevitään ympäristöön (maaperä, vesi, ilma) ja saavuttavat ihmisten patogeenit. WHO on listannut antimikrobisen resistenssin (AMR) kymmenen suurimman maailmanlaajuisen kansanterveysuhan joukkoon. Yhteys tehotuotantoon on dokumentoitu: maatilan työntekijöillä ja lähellä asuville ihmisillä on korkeampi kolonisaation määrä resistenteillä bakteereilla.

Eläinten hyvinvointi tehotuotannossa

Tehotuotanto maksimoi tuotannon minimoimalla tilaa ja aikaa. Tyypilliset olosuhteet sisältävät: kanoja häkeissä, joissa on 450 cm² lintua kohti (pienempi kuin A4-paperi) vuoteen 2012 asti EU:ssa (tavanomaiset häkit nyt kielletty, mutta "rikastetut häkit" sallivat vain 750 cm²), sikoja navetan sisällä ilman ulkoilun mahdollisuutta tiheyksillä 30–40 kg eläintä per m², vasikoita yksittäisissä laatikoissa varhaisissa viikoissa ja lypsylehmät pysyvässä sisätiloissa. Eläinten hyvinvointi ei ole vain eettinen kysymys – se on kansanterveysasia. Kroonisen stressin alaisina olevilla eläimillä on heikentynyt immuunijärjestelmä, ne tarvitsevat enemmän antibiootteja ja tuottavat lihaa, jolla on huonompi ravitsemusprofiili (vähemmän omega-3, vähemmän D-vitamiinia) verrattuna laitumella kasvatettuihin eläimiin.

Kuinka tunnistaa eettisempi liha ostoksilla

Eläinten hyvinvointia koskevat merkinnät Italiassa ja Euroopassa: EU:n luomu (pakollinen laiduntaminen tai ulkoilun mahdollisuus, pienempi eläintiheys, ennaltaehkäisevät antibiotikot kielletyt), Label Rouge (Ranska: korkeammat hyvinvointistandardit kuin tavallisessa tuotannossa), RSPCA Assured (Iso-Britannia), Neuland (Saksa). Italialaisen lihan osalta: PDO ja PGI osoittavat usein (vaikka ei aina) alkuperäisiä roduja ja perinteisiä tuotantomenetelmiä, joissa eläimillä on enemmän tilaa. Laidunliha tai ruoholla kasvatettu liha: termiä ei säännellä Italiassa, mutta se on hyvä merkki. Vähennä lihankulutusta kokonaisuudessaan ja sijoita laatuun: tämä strategia pienentää sekä ympäristövaikutuksia että osallisuutta eläinten hyvinvoinnin heikentämiseen.

Vaihtoehdot tehotuotannolle: mitä jo on olemassa

Laaja ja puolilaaja tuotanto: pienempi eläintiheys, laiduntamisen mahdollisuus, lyhyemmät toimitusketjut. Tuottaa vähemmän hehtaaria kohti, mutta eläintä kohti huomattavasti pienempi ympäristövaikutus. Luomutuotanto ja biodynaamisesti tuotettu: korkeammat eläinten hyvinvointistandardit, ennaltaehkäisevät antibiotikot kielletyt, luomurehu. Vaihtoehtoiset proteiinit: hyönteiset (15–20 kertaa vähemmän päästöjä kuin naudanliha proteiinin kilogrammaa kohti), laboratoriossa kasvatettu liha (vielä kaupallisessa kehitysvaiheessa, mutta mahdollisesti mullistava), tarkkuusfermentaatio (muunnetut hiivat tuottavat spesifejä proteiineja, kuten kaseiinia ilman lehmiä). Muutos, joka tulee proteiinisektorille seuraavien 20–30 vuoden aikana, voisi olla radikaalimpi kuin mikään aikaisempi ruokavallanmuutos.

EU:n eläinten hyvinvointia koskevat säännökset: mitä muuttuu

Euroopan unioni on käynnistänyt maatilan eläinten hyvinvointistandardien tarkistuksen (Farm to Fork -strategia ja eläinten hyvinvointidirektiivin uudistus), jonka tavoitteena on 2023–2027: kanojen häkkien asteittainen poistaminen käytöstä (tavalliset häkit jo kielletty, rikastetut häkit nyt myös), parannetut olosuhteet sioille ja naudoille, pakollinen tuotantomenetelmän merkintä kaikissa eläinperäisissä tuotteissa. Nämä muutokset johtuvat kuluttajien ja eläinsuojelujärjestöjen vuosien painostuksesta. Sinun kulutus- ja ostopäätöksesi ovat olleet osa tätä painostusta.